Erikoistumiskuulumisia

26.09.2020

Viime viikot ovat olleet enemmän kuin kiireisiä, nyt todella tietää mitä tarkoittaa termi ruuhkavuodet tai ruotsiksi "livets pussel". Hammaslääkärin työ on pääosin sellaista, että sen voi jättää työpaikalle ja elellä vapaa-aikaa oman mielensä mukaan. Erikoistuessa opiskelua ja kirjoitustyötä voisi tehdä aina- vapaa-ajan ongelmia ei ole. Olenkin tietoisesti pyrkinyt rauhoittamaan muuta elämää täksi ajaksi- vähemmän iltatyötä ja maltillisemmin harrastuksia, jotta perheellekin jäisi aikaa.

Erikoistumiseen kuuluu potilastyön lisäksi teoriaopetusta ja johtamiskoulutusta. Johtamiskurssit ovat olleet pieniä kursseja etänä zoomissa, mm. viime viikolla aiheena on "muutoksen johtaminen terveydenhuollossa". Lisäksi erikoistujat pitävät toisilleen kirjallisuusseminaareja, joissa kukin esittää jonkin tieteellisen artikkelin toisilleen. Pidin taannoin ensimmäinen oma esitykseni, jossa tutustuin parodontiitin ja haimasyövän yhteyteen (n. 70 % suurempi riski), ja siinä samalla meta-analyysien tulkintaan (biostatistiikkaa= hankalaa...). En ole tehnyt tutkimustyötä, ja tieteellisen tekstin lukeminen on vielä vähän kankeaa, mutta helpottunee ajan kanssa.

Osa erikoistumisestani on kliinisen opettajan työtä. Opiskelijat on nyt ajettu pois yliopistolta ja klinikalta korona-altistuksen vuoksi kahdeksi viikoksi. Saa toivoa, ettei tämä toistuisi ja opiskelijoiden valmistuminen viivästyisi, mutta huonolta näyttää niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. 

 Pääsin tällä viikolla tekemään itselleni uusia ienleikkauksia (mm.kruunpidennysleikkauksen, ns. enap-gingivektomian ja juuren ulkoisen resoption korjauksen flap-leikkauksella). Pienkirurgia on osa parodontologiaa, ja sinänsä todella hienoa ja taidokasta käsityötä: käytetään mikrokirurgisia instrumentteja, ja viiltojen ja ompelun avulla muotoillaan kudoksia. Pidän tästä osasta todella paljon.

Parodontiitin hoidossa kuitenkin parasta on sen kokonaisvaltaisuus. Se miten joutuu ja saa miettiä potilaan yleissairauksien yhteyttä suun terveyteen ja toisinpäin, miten purennan romahtaminen vaikuttaa kiinnityskudoksiin, miten suunnitella pitkiä ja vaativia hoitoja- mistä aloitan, mitä hampaita pyrin säästämään? Kuinka radikaalin hoitolinjan valitsen? Usein hoitosuunnitelma muuttuu matkan varrella, kun näkee miten hoitomyöntyväinen potilas on ja miten kudokset reagoivat hoitoon.

Parodontologina ja suun terveyden ammattilaisena tupakkainterventio on arkipäivää ja hyvin haastavaa. Olin tällä viikolla kuulemassa sairaalan seminaarissa muiden ajatuksia nikotiinin vaikutuksista mm. silmien ja suoliston terveyteen, sekä anestesiologin ajatuksia potilaan leikkauskelpoisuuteen. Mitään hyvää sanottavaa tupakasta ei ollut, ja yllätyin mm. siitä, että nikotiini vaikeuttaa tiettyjen lääkkeiden metaboliaa (esim. tulehduskipulääkkeet). Tupakoitsijat paranevat hitaammin toimenpiteistä ja kärsivät vaikeammista kroonisista kivuista. Olin myös melko järkyttynyt siitä, että Virosta tuodaan nikotiininuuskaa, joka sisältää jopa 249 mg/g nikotiinia! Tästä voi saada jo hengenvaarallisen myrkytyksen, ja ilmeisesti Virossa ja Venäjällä pikkulapsia on kuollut näistä. Aiheesta kirjoitti keväällä myös yle uutiset.

Omien potilaiden hoidot etenee, ja on aina niin palkitsevaa nähdä ientaskujen parantuvan ja potilaan kokevan suunsa paremmaksi. Parodontologisen tutkimuskaavion avulla on helppo esitellä tuloksia potilaallekin, mm. miten ienten verenvuotoprosentti ja siten suun tulehduksen pinta-ala tippuu esim. 89 %:sta 50 %:in, ja taskut madaltuvat 8–9 mm:stä 4–5 mm:iin. Hampaat lakkaavat liikkumasta ja pureskelu helpottuu. Ienten märkäinen vuoto lakkaa ja suu tuoksuu paremmalta.

Kaiken kaikkiaan olen todella innoissani, että saan tehdä tätä työtä. On mahtavaa, kun löytää "sen oman juttunsa".