Ihana kamala sokeri

05.05.2020

Sokeri. Rakastan karkkia ja makeita. Se saattaa ehkä yllättää, jos luulee, ettei hammaslääkärille makea maistuisi. Voin paljastaa, että hammashoitolassa meillä on useammin pullaa ja karkkia kahvipöydässä kuin muissa työpaikoissa, joissa olen ollut. Saamme jopa hammasalan yrityksiltä joulu- ja pääsiäislahjaksi karkkia. 

Lapsuudessani meillä oli kotona karkkipäivä, ja käytäntö on mielestäni ihan paikallaan vieläkin. Oman perheeni kesken syömme melko usein makeita, mutta olemme pyrkineet rajoittamaan ne aterioiden yhteyteen ja päälle ksylitolipastillia. Tällä viikolla herkuteltiin kakulla ja jäätelöllä, kun meidän kuopus täytti kaksi vuotta. Tätä blogitekstiä kirjoittaessa tunsin pienen piston sydämessä.


Makeaan mieltyminen on meihin geneetisesti kirjattu, koska makea maku edusti esi-isälle korkeaa energiansaantia, mikä taas oli selvitymisen elinehto. Kehittyvissä maissa sokeri on ensimmäinen asia, joka ruokavalioon lisätään kun vain mahdollista. Tutkimuksissa on havaittu, että perimän lisäksi perheessä opituilla tavoilla on tapana siirtyä lapsuudesta aikusuuteen. Nykyihmiselle varsinaisen sokerin nauttiminen on turhaa, jos muuten saa tarvitsemansa hiilihydraatit ruokavaliosta.

1990-luvulla kohistiin, kun USA:ssa tupakkateollisuuden tutkimuksista alkoi paljastua massiivinen systemaattinen vilppi. Jälkikäteen on paljastunut, että tupakoinnin yhteyttä keuhkosyöpään yritettiin peitellä. Väitettiin, ettei tupakka addiktoi tai, että tupakkatuotteita ei oltaisi yritetty markkinoida lapsille ja nuorille.

Toimiva teollisuuden huijaus toistui sokeriteollisuudeessa 60-luvulla. San Franciscolainen yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori C.E.Kerns kollegoineen löysi 2017 asiakirjan, jossa käy ilmi, että sokeriteollisuus yritti peitellä hiirikokeissa ilmennyttä yhteyttä sokerin, rasva-aineenvaihdunnan ja syövän välillä. 

Muistan joitain vuosia sitten katsoneeni aiheeseen liittyvän elokuvan osana Docventures- dokumenttisarjaa. Mercants of Doubt (2014) kuvaa tupakkateollisuuden ja totuuden välistä suhmurointia, ja miten se vaikuttaa kulutustottumuksiimme. Jos elokuvan vielä jostain löytää, suosittelen katsomaan.

Karies, eli reikiintyminen on seurausta mikrobien aiheuttamista hapoista, ravinnon hiilihydraateista (sokereista), syljestä ja hampaiden kestävyydestä. Parhaiten tätä kuvastaa Keyesin ympyrät (esitelty jo 1960-luvulla).

Usein kuulee potilaiden selittävän reikiintymistään: "meillä on suvussa huono hammaslaatu", mutta kuten kuviosta nähdään, reikiintymisessä on monta tekijää, joista etenkin ravitsemukseen ja mikrobien määrään voimme itse vaikuttaa. Mikrobit tässä yhteydessä tarkoittaa plakkia

Sokerin runsas kulutus lisää hampaiden reikiintymistä. Tämän nykyään niin itsestään selvän totuuden osoitti ruotsalaistutkimus 1930-luvulla hyvin eettisesti kyseenalaisin keinoin. Vipeholmin mielisairaalassa potilaille syötettiin suuria määriä sokeria, eikä hampaita hoidettu mitenkään. Sitten raportoitiin kuinka moni menetti hampaansa ja kärsi hammasärystä. Loppujen lopuksi hampaita ei edes ikinä hoidettu -melkoinen kauhutarina. 

Kuvat Vipeholmin tutkimuksesta (Gustafsson et. al 1954).

Kansanterveyslain 1972 jälkeen reikiintyminen väheni Suomessa huomattavasti, kun alettiin valistaa fluorin hyödyistä. Siihen asti hampaattomuus oli yleistä, osittain hammashoidon saavutettavuuden vuoksi. Terveys 2000-tutkimuksen mukaan 30-vuotiaista joka kolmannella on karieksen vuoksi hoitoa vaativa hammas (tähän ei siis lasketa jo hoidettuja kariesvaurioita). 12-vuotiaista n.40% on kariesvaurioita.  Kokemukseni perusteella voisin sanoa, että ainakin puolella terveyskeskuspotilaista on paikkaustarvetta. Hyvin yleisestä sairaudesta siis puhutaan. 

Happohyökkäys tarkoittaa sitä, kun plakin bakteerit (mm. Streptococcus Mutans) tuottavat happoa, joka laskee hampaan pinnan pH:n alle 5,5:n, jolloin kiille alkaa liueta. Kiilteen mineraalit liukenevat sylkeen, ja reikiintyminen alkaa demineralisaatiosta. Fluori remineralisoi, eli korjaa happohyökkäyksen aiheuttamia vaurioita. 

Hampaiden kannalta on parempi syödä enemmän herkkuja kerralla ja harvemmin, kuin napostella silloin tällöin. Kyse on happohyökkäyksen kestosta ja tiheydestä. Happohyökkäys voidaan katkaista esim. ksylitolipurkalla tai pastillilla, syömällä juustoa tai pähkinää. Napostelu ylläpitää jatkuvaa happohyökkäystä, koska sylki ei ehdi huuhtomaan ja remineralisoimaan hampaan pintaa. 

Clearance (suomeksi viipymä) kertoo syljen sokerimäärästä ruokailun jälkeen, eli siitä kuinka nopeasti sokerin määrä syljessä vähenee. Eri sokereilla ja eri elintarvikkeilla on erilainen clearance, riippuen esimerkiksi siitä miten helposti ne tarttuvat hampaan pinnalle tai liukenevat syljen mukana alas. Sokeri- ja tärkkelyspitoiset ruuat tarttuvat hampaisiin ja aiheuttavat pidemmän happohyökkäyksen, mm. perunalastut, toffee, rusinat. Syljen amylaasi pilkkoo tärkkelyksen sokeriksi jo suussa. 

Lapsiperhearkea elävälle piilosokerit ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Värikkäästi pakatuissa, lapsille kohdennetuissa jugurteissa ja muroissa on usein lisättyä sokeria, jolla lapset saadaan koukutettua. Limsat ja energiajuomat voivat sisältää valtavia määriä sokeria. Yllättäviä yltiöpäisiä sokerin lähteitä ovat mm. ketsuppi ja pikaruoka-hampurilaisen sämpylä. Lääkkeissä käytetään joskus makeuttajana ja apunaineena sokeria, mutta nykyään enemmissä määrin makeutusaineita.

Kysyn potilaita alkuhaastattelussa sokerinkäyttötottumuksia, ja kysyn erikseen energiajuomista, limsoista ja onko ne makeutettu sokerilla vai makeutusaineilla. Makeiden syöminen tuntuu olevan monelle niin suhteellista. Toiselle "vähän" on karkkipussi päivittäin, toisille "paljon" on yksi pulla kerran viikossa. En anna ohjeita sokerin käyttöön, ennen kuin olen katsonut potilaan suuhun- se kertoo millä mallilla Kayesin ympyrät ovat. On kuitenkin tärkeä pitää mielessä, että syljen koostumus saattaa muuttua tai syljen määrä äkillisesti romahtaa (esim. mielialalääkkeet aiheuttavat suun kuivuutta), jolloin sokerihiirellä aiemmin niin ehjät hampaat yhtäkkiä lahoavat suuhun. 

Sokerin syönti on näin korona-aikana monella ryöpsähtänyt, osittain koska ollaan paljon kotona ja osittain purkamaan epävarman tilanteen aiheuttamaa ahdistusta. Tässä lehtijutussa kerrotaan miten välttää tunnesyömisen sudenkuoppia, mm. keskittymällä makeanhimon tunteeseen. Siinä itsellekin pieni harjoituksen paikka. Käytännön vinkki, jota itse toteutan, on se ettei yksinkertaisesti hanki mitään epäterveellistä kotiin. Makeutusaineet eivät aiheuta reikiä, mutteivät myöskään auta varsinaisesti makeanhimoon, koska aivojen reseptoreille energian saanti on ykkösjuttu. Makeutusaineista monet ovat itsessään happamia ja aiheuttava hampaiden eroosiota, esim. sokerittomat limpparit ovat todella tuhoisia ja ohentavat kiillettä pysyvästi.

Politiikalla on vaikutusta yksittäisen ihmisen sokerinkulutukseen. Omassa lapsuudessani yläasteella oli limu- ja karkkiautomaatit. Nykyään ne on asetettu pannaan, tai niissä ei saisi myydä makeita, THL:n ohjeistuksen mukaisesti. Energiajuomien kittaaminen on nostettu negatiivisessa valossa esille urheiluseuroissa. Suomessa oli voimassa 2011-2017 makeisvero, mutta sen ongelma oli se, ettei se verottanut suoraan sokerimäärän mukaisesti ja esim. ksylitolituotteet oli määrätty veron alaiseksi. Kauppoihin on tullut myyntiin tuotteita, joita mainostetaan fraasilla "vähemmän sokeria", mutta näissäkin kannattaa olla tarkkana. Esim. tässä Juustoportin jugurtissa ei ole lisättyä sokeria tai makeutusainetta. Itse suosin maustamatonta jugurttia, jonka päälle laittaa lorauksen hunajaa tai hilloa-  tietää miten paljon sokeria saa. 

Hammaslääkärikunnassa on niitä urhoja, jotka eivät anna lapsilleen tippakaan lisättyä sokeria ennen kouluikää. Kotona saatetaan käyttää sokeroimatonta ketsuppia, ja itse tehtyä leipää, koska kaupan leivässä on usein lisättyä sokeria. Yksittäinen kuluttaja saa olla todella tarkkana, jos haluaa karsia kaiken piilosokerin ruokavaliostaan. Tässä on meidän perheessäkin ryhdistäytymisen paikka, vanhempana helposti antaa lapselle sitä mikä menee helposti alas. Ja näin tottumus makeaan syntyy... t."Karkkihirmu"