Selkä vääränä hammashoitoa

07.06.2020

Tällä viikolla pääsin takaisin tositoimiin, kun palasin pitkän koronaloman jälkeen töihin. Odotin, että pääsisin taas tekemään toimenpiteitä ja kivan monipuolisia olikin potilaat tällä viikolla - paljon akuutteja vaivoja, hampaan poistoa ja juurihoitoa. Pääsin myös testailemaan usempaan otteeseen aiemmin hammashoitopelon yhteydessä mainistemaani MDAS-kaavaketta, joka tuntui toimivalta tavalta ottaa potilaan pelko huomioon. 

Aina ensimmäinen viikko loman jälkeen tuntuu tavanomaista raskaammalta, ja torkut ovatkin maistuneet kotiin päästyä Pikku Kakkosen pyöriessä lapsille. Puhun töissäni noin puolet ajasta ruotsia (joka ei ole äidinkieleni), ja tuntuu että aivot ovat käyneet kielen vaihdoksen takia ylikierroksilla. Loman jälkeen alkoi välittömästi myös ärsyttävä käsikipu, kun kroppa ei ole taas tottunut hankalaan työasentoon ja instrumenttien pyörittelyyn. Siksi tämänkertainen blogiteksti käsitteleekin hammashoitohenkilökunnan tuki- ja liikuntaelinongelmia.


Työperäiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet hammashoidossa

Hammashoitotyöhön liittyy monenlaisia riskitekijöitä (mm. kemikaalialtistus, psykologinen stressi, infektioriski, säteily, väkivallan uhka). Yksi merkittävä päivittäinen rasite on fyysinen kuormitus. Hammaslääkärin työajasta on arviolta n. 38 % sellaista, joka tehdään hankalassa ja staattisessa työasennossa. Hammaslääkärien työhyvinvointitutkimuksen mukaan 43- 55% hammaslääkäreistä kokee epämukavan työasennon rasittavan paljon. Hammaslääkäreistä suurin osa (jopa 90 %) kokee jonkin asteista tuki- ja liikuntaelinvaivaa. Potilaat eivät aina ymmärrä, miksi hammashoitotuoli pitää kallistaa niin paljon, mutta 40 vuotta kuvan mukaisessa kierossa asennossa saa aika paljon hallaa aikaiseksi -potilas on makuuasennossa yleensä max. tunnin kerrallaan.

Staattisessa työasennossa lihas ei pääse pumppaamaan verta, mikä johtaa ravinnon ja hapensaannin estymiseen, eikä kuona-aineet pääse poistumaan. Lihas väsyy, ja työasento saattaa entisestään huonontua.  Huonossa työasennossa hengitys jää pinnalliseksi, ja lihasten verenkierto heikkenee entisestään. Hammashoitotyössä liikkeet ovat usein yksipuolisia ja toistuvia. Tutkimuksissa on havaittu, että hammaslääkärit aliarvoivat ergonomiaongelmia työskentelyssään. Kyynärvarsi saisi olla max. 30 asteen kulmassa, mutta tutkimuksissa on havaittu, että oikeasti työskennellään lähes 30 % ajasta käsivarsi liian ylhäällä.

Staattisen työasennon lisäksi kuormitukseen vaikuttaa myös kiire ja työn tarkkuusvaatimukset (psykososiaaliset vaatimukset). Huomaan itsekin, että keskittymisestä osan vie jatkuva kellon tuijottelu, jotta ehtisi tehdä työn valmiiksi ajoissa. Ei välttämättä tule huomanneeksi, että samalla on lipsunut ergonomiasta. Tärkeää on myös nähdä toimenpidealue hyvin, ja usein näkyvyys haetaan asennon kustannuksella. Hammashoitotyön tarkkuus ei ole millimetriluokkaa- vaan millimetrin kymmenes tai sadasosissa. Sen takia luupit ovat olennainen osa työergonomiaa. Itselläni on 3,5x suurentavat luupit, mutta joskus kaipaisin vielä tarkempaa näköä, esim. juurihoitoa tehdessä. Juurihoidon erikoishammaslääkäreillä onkin useimmiten käytössään mikroskooppi (16-25x suurennos). Myös jotkut parodontologit tekevät mikrokirurgiaa mikroskoopin avulla. (kuva dentistrytoday.com)


Ensimmäiset tuki-ja liikuntaelinvaivat sain jo opiskeluaikana. Kävin YTHS:n fysioterapeutilla, kun jalkani alkoi puutua ja kävi ilmi, että pakaralihakseni oli liian heikko satulatuolityöskentelyyn ja lihasjumi oli aiheuttanut hermopinteen. Myös klassisen laulun opettajani huomautti heti ensimmäisen laulutunnin aluksi, että oikea hartiani on selkeästi vasempaa edempänä. Syy on melko hyvin arvattavissa tästä esimerkkikuvasta.  (kuva dental-nursing.com)

Yleisimpiä kipuja hammaslääkärien työhyvinvointitutkimuksessa ovat niska-hartiakivut (40- 60 %), ja ristiselän kivut (24- 29 %). Joskus niskani ovat niin jumissa, että veri ei kierrä päässä ja päätä särkee kotiin tullessa. Kerran olin kolme päivää sairaslomalla, kun niska meni niin pahasti jumiin. Makasin lämpöhaude niskassa selälläni lattialla, otin kipulääkettä ja lihasrelaksanttia. Ergonomiaongelmat ovat tyypillisiä varsinkin aloittelevalle hammaslääkärille tai opiskelijalle, kun keskittyy niin täysillä uuden työn suorittamiseen, ettei huomaa varoa. 

Ergonomiavinkkejä

En koe, että satulatuoli olisi ratkaisu kaikkeen. Se sopii lyhyisiin hetkiin, mutta vaatii hyvin hallittua keskivartaloa. Varsinkin lapsen saatuani ja äitiylomalta palattuani tuntui, että keskivartalon lihaksista ei ollut mihinkään. Satulatuolissa pitkäselkäisenä koin, että alaselkä menee helposti notkolle. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia eri malleja, leveitä ja kapeita, selkänojallisia ja ei-selkänojallisia. Parasta on yrittää vaihdella asentoa mahdollisimman paljon, ja välttää stattisia asentoja. 

Vaihtelen seisoma-asennon, tavallisen rullatuolin ja satulatuolin välillä. Onnekseni työhuoneeseen oli lomalla ollessa ilmestynyt sähköpöytä, jotta kirjauksetkin pääsisi tekemään välillä seisoma-asennossa. Poran ja jalkapolkimen käyttö seisoma-asennossa on hankalaa, jos paino on vain toisella jalalla ja vääntää kehoa. Depuroidessa käsi-instrumenteilla tai tutkimusta tehdessä seisoma-asento on kuitenkin vallan mainio, ja mahdollista pienen vetreyttävän liikehdinnän potilaan ympärillä. Ongelmana on usein tällöin hammashoitajan työasennon saaminen sellaiseksi, että hän ei joudu varpistamaan nähdäkseen mistä imuroi.

Ilman luuppeja en tee juuri mitään toimenpiteitä. Ergonomian kannalta paras on ns. "flip-up" luuppi. Toinen asia, jota ilman en haluaisi olla on luuppivalo. Nyt koronan takia käytän maskin ja suojalasien päällä visiiriä, enkä ole saanut luuppivaloa mahtumaan visiirin alle. Toivon, että pian keksin ratkaisun tähänkin- vinkkejä saa antaa. Luuppien etäisyys kannattaa säännöllisesti tarkastuttaa, jotta pystyisi istumaan selkä suorana ja kädet n.90 asteen kulmassa. Pää ei saisi ola etukenossa, vaan leukaa tulisi vähän vetää taaksepäin, kaksoisleuaksi. Tutkimuksessa yli 20 asteen kallistus jo lisää vaivoja, sillä painaahan pää yli 5 kg. Taivutus tulisi lähteä lantiosta, jolloin isot ja vahvat reisilihakset kannattelevat painoa. (kuva dentalproductsreport.com)

Ranne kannattaa yrittää pitää suorassa mahdollisimman paljon ja tämä koskee myös hoitajaa imurin kanssa. Moni tykkää pitää imuriakin kynäottella, mutta reilu kämmenote on armollisempi ranteelle. Käsin depuroidessa pitää muistaa käyttää koko käsivarren liikettä apuna. Olen soittanut viulua 24 vuotta, missä ergonomia on myös olennaista. Tärkein oppi sieltä on, että yrittää pitää kyynärpäät kiinni kyljissä jos mahdollista. 

Yritän kandeja opettaessa näyttää, että potilaan asettelu toimenpiteeseen ryhtyessä on tärkeä osa ergonomiaa. Yläleukaa operoidessa potilaan tuoli ja pääntuki kannattaa kallistaa takakenoon, jos mahdollista. Alaetualueella työskennellessä taas joskus on parempi asetella potilas puoli-istuvaan asentoon, ja asettua itse potilaan pään taakse. Potilasta kannattaa pyytää rohkeasti kääntämään kasvojaan eri suuntiin, vasemmalle ja oikealle, katsomaan pään taakse tai asettamaan leukaa kohti rintaa. Kaikille tämä ei tietenkään onnistu, ja hankalaa onkin hoitaa esim. pyörätuolissa istuvaa potilasta. 

Työn lomassa kannattaa pitää pieniä taukoja, ja tehdä pumppaavaa pientä jumppaa. Jo opiskeluaikana meille puhuttiin ergonomiasta, ja valmistumisvuonna meille tehtiin kuntotestit. Kaikilla oli muistaakseni käden puristusvoima huippukunnossa. Joissain työpaikoissani on hyvin otettu huomioon työn fyysinen kuormittavuus: esim. ensimmäisessä työpaikassani tuli fysioterapeuttiopiskelija työterveyden kautta videokuvaamaan työskentelyäni, ja asentoja analysoitiin yhdessä. Olin huomaamattani pitänyt jalkoja satulatuolin jalan päällä, eikä tukevasti vasten lattiaa kuten pitäisi. Nykyisessä työpaikassani on tietokoneella ohjelma, joka automaattisesti muistuttaa taukojumpasta ja sisältää pieniä opastusvideoita taukojumppaan. Tässä Youtube-videolla annetaan venyttelyvinkkejä hammashoidon ammattilaisille.

On hyvä, että harrastaa jotain palauttavaa liikuntaa vapaa-ajalla. Kukin löytää itselleen parhaan muodon tulla toimeen työn fyysisen rasituksen kanssa. Kuntosaliharjoittelu on hyvä vahvistamaan kohdennetusti työn rasittamia alueita. Sain kerran personal trainerilta ohjelman, joka auttaa nimenomaan meidän työssa vaadittavien lihasten vahvistamisessa. Kun on ollut hartiat tosi jumissa, olen saanut suuren avun uimisesta, joka tuo verenkiertoa niskaan ja selkään. Jooga on myös loistavaa vastapainoa staattisen työn jäykistämälle kropalle ja rentoutusta psyykiseen stressiin. Jooga auttaa tunnistamaan kehon asentoja ja jännitystiloja- taito joka ehkäisee myös työperäistä rasitusta. Kävin pitkään säännöllisesti hierojalla, mutta nyt lapsiperhe-elämän myötä sille ei ole jäänyt aikaa. Suosittelen silti lämpimästi, vaikkei se lihaskuntoharjoittelua korvaakaan.

Tällä viikolla käsikipuni paikallistui kämmenen alueelle, mutta usein kipu on kyynärpäässä (ns. tenniskyynärpää), oikeassa kädessä (olen oikeakätinen). Parasta lääkettä lihaskivulle on lepo, joten oli pakko pidättäytyä hetki kännykän räpläämisestä työpäivän jälkeen. Joskus pidän lämpöpussia tai vain kuumaa teekuppia kipeää kohtaa vasten ja yritän hieroa. Useimmiten vaivat helpottavat, kun kroppa taas tottuu työntekoon, ja ergonomia-aspekti tulee taas lihasmuistiin. Jos työparilla on hyvä keskinäinen suhde, voi kumpikin ystävällisesti muistuttaa toista aika ajoin ylläpitämään oikeaa asentoa. Minulla on ollut ilo hoitajasta, joka kovettaa halutessani paikan ja samalla saan itse liikuteltua ja jumpattua hartioitani. Pieni mikrotauko sekin.

Aina hyvän asennon ottaminen ei onnistu kaikesta hyvästä huolimatta, ja joutuu tekemään hetken selkä köyryssä, niska vääränä. Silloinkin pitää pyrkiä vaihtelemaan asentoa, jotta lihakset saisivat happea. Peilin käytössä kannattaa opetella mestariksi. Toimenpiteistä hammaskiven poisto on eniten kättä rasittava, jolloin ultraäänen käyttö ja riittävän terävät instrumentit suojaavat rasitukselta. Tällä hetkellä ultraääntä ei suositella, mutta toivottavasti pian koronatilanne rauhoittuu ja ultraäänikin tulee taas käyttöön. Työnkuvan monipuolistaminen saattaa olla monelle apu jaksamiseen: kliinistä työtä, opetustyötä tai tutkimustyötä yhdistelemällä kroppa jaksaa pidempään.